SL&VLzinen otuskilpailu. Laita otukset parhausjärjestykseen.

  • Created by Guest 2 years, 2 months ago

Indicate your preferences below or view the results without voting.

Rustokarhu

Osumanopat: 7 + 3 [keskimäärin 35 kestopistettä] Haarniskaluokka: 3 [16, kuin levyhaarniska] Hyökkäykset: 1 purema ja 1 häntä Vaurio: 2n4 / 1n10 Ilmestymismäärä: 1n2 Pelastusheitto: taistelija 7 Liike: 120 jalkaa Moraali: 6 Ryhmittyminen: Neutraali

Keihästäjä on suuren karhun kokoinen ja painoinen hirviö, joka metsästää saalista kallioisessa maastossa. Sen älykkyys on ihmisen ja gorillan välimaastossa, ja se on ovela ja kärsivällinen, vaikka ei osaakaan puhua tai käyttää työkaluja.

Keihästäjän pääasialliset aseet ovat puremat ja piiskamainen häntä. Taistelun ensimmäisillä kierroksilla peto ei kuitenkaan todennäköisesti käytä niitä, vaan yrittää tarttua näppärillä eturaajoillaan viholliseen (alkaen vähiten Ketterästä kohteesta). Mikäli kohde epäonnistuu pelastusheitossa Halvaantumista vastaan, peto seivästää poloisen hartiasarveensa. Tämä aiheuttaa 1n6+4 pistettä vauriota; lisäksi uhri jää roikkumaan sarvesta ja ottaa automaattisesti joka kierroksella 1n6+1 pistettä vauriota lisää. Pois ei pääse, ennen kuin peto on surmattu. Uhri voi kuitenkin yrittää hutkia petoa aseellaan, joskin hyökkäysheitot tehdään -4 muunnoksella.

Kun molempiin hartiasarviin on seivästetty vihollinen, hirviö siirtyy käyttämään tavallisia hyökkäyksiä. Puremaa ja häntää ei voi käyttää samaan viholliseen.

Koostaan ja voimistaan huolimatta keihästäjä ei ole rohkea taistelija. Jos sitä ei ole yllätetty sen pesästä tai poikkeuksellisen mehevältä haaskalta, otus todennäköisesti pakenee seivästettyään saalista molempiin sarviinsa. Tämän jälkeen hirviö vetäytyy johonkin turvalliseen paikkaan odottamaan, että uhrit menehtyvät verenhukkaan ja mätänevät mukavan pehmeiksi.

Koska hirviöllä ei ole silmiä, vaan se toimii muiden aistien varassa, näkymättömyydestä ei ole sitä vastaan hyötyä. Toisaalta hiljaa liikkuva ja tuulen alapuolelta tuleva hahmo voi kävellä olennon eteen turvallisesti jopa kirkkaassa päivänpaisteessa.

Kohdattu hirviö on pesässään 50% todennäköisyydellä. Pesässä on melko varmasti aarteita, jotka ovat kulkeutuneet paikalle hartiasarvissa kuljetettujen raatojen mukana. Jos pesä on tyhjä, siellä on kahden kuudesosan todennäköisyydellä mätänevien haaskojen houkuttelemia raadonsyöjiä (esim. jättiläiskärpäsiä). Pedon palatessa raadonsyöjät lähtevät lipettiin.

Aarteet: 1n100 × 10 kuparipalaa (40%), 1n100 × 10 hopeapalaa (35%), 1n100 × 10 kultapalaa (30%), 1n8 korua (25%), 1n4 jalokiveä (20%), ase +1 (15%), kilpi +1 (10%), satunnainen taikaesine (5%).

Syrjänmato

Haarniskaluokka: -2 Osumanopat: 16 Liikkuminen: 54 m (18 m) Hyökkäykset: 1 puraisu Vaurio: 2d8* Ilmestymismäärä: 0 (1) Pelastusheitto: taistelija 8 Moraali: 10 Aarretyyppi: ei Ryhmittyminen: kaaottinen

Syrjähtäjät tunnetaan monella nimellä: häiypedot, ei-täällä-pantterit, lonkerokissat ja panttereuskut. Mutta syrjähtäjiin pesiytyvä loinen tunnetaan harvemin nimeltä, vaikka se ottaa tämän maagisen pedon kokonaan hallintaansa ja muokkaa siitä pedon tavallisten saaliseläinten kannalta vieläkin häijymmän.

Syrjämato on normaalissa muodossaan harmaa, pitkulainen suolistoloinen. Päästyään kiinni syrjähtäjän elimistöön se kuitenkin kasvaa nopeasti läpi pedon suoliston ja hermoston kurottuen hännänpäästä kalloon. Mato muovaa panttareuskulle niin tyypilliset olkalonkerot aistielimiksi, eikä peto käytä niitä enää taisteluun: sitä vastoin se havaitsee näkymättömät olennot helposti.

Syrjänmadon hallitseman hälypedon purema on myrkyllinen. Pelastusheitossaan epäonnistuneet hahmot kärsivät -10 haitan kaikkiin toimiinsa seuraavan d6 päivän ajan hirveiden vapinakohtausten takia.Syrjänmato tehostaa lonkerokissan tyypillistä heijastusefektiä ja sikis siihen on vaikea osua.

Vihan hirviö

Valtakuntaa repineen suursodan aikana monet kirkon uskolliset jäsenet halusivat sanoutua irti väkivaltaisuuksista ja raakuuksista. He perustivat Sovinnon luostarin, jossa asukkaat keskittyivät yksinkertaiseen elämäntapaan ja rukoukseen. He kietoivat käsiinsä sideharsoa muistuttamaan Vapahtajan haavoista ja tämän takia heitä kutsutaan harsolaisiksi. Sodan päättymisen jälkeen harsolaisten joukko on kasvanut erityisesti sotaorpojen ja sodassa vakavasti vammautuneiden ihmisten liittyessä luostariin.

Uudet jäsenet olivat sodan uhreja ja toivat siten luostariin monet traumansa. Luostaria johtava arkkimandriitta Gabriela halusi vapauttaa luostariveljensä ja -sisarensa sielun haavoista, joten hän suoritti yhdessä Lucien-nimisen salatietelijän kanssa maagisen rituaalin. Se näytti vapauttavan luostarin jäsenet väkivaltaisuudesta ja siihen liittyvistä muistoista, mutta käytännössä se vain siirsi väkivaltaisuuden luostarin ulkopuolelle. Eräiden seikkailevien velhojen loitsujen aikaansaamien maagisten vaikutusten myötä tuo väkivaltaisuus on nyt ruumiillistunut vihan hirviöksi.

Vihan hirviö on sekasikiö, jonka lihaksikkaasta kehosta pistävät esiin luiset pistimet ja hännän kaltainen piiska. Sen mieli koostuu sodan uhrien sekavista muistoista, joten se on tavallaan älyllinen olento. Se pystyy puhumaan kaikkien väkivaltaisia muistojaan menettäneiden luostarin asukkaiden äänellä. Hirviön toiminta ei ole erityisen suunnitelmallista, mutta se päätyy usein kostamaan sodan uhrien puolesta.

Väkivallasta syntynyttä vihan hirviötä ei voi tappaa fyysisellä väkivallalla. Se kuitenkin pakenee suuria tulipaloja ja kenties maagiset keinot voivat hajoittaa hirviön. Hirviön pistinten ja piiskan piikkien aiheuttamat haavat saavat uhrit käyttäytymään aggressiivisemmin. Kenties hirviö katoaa itsestään, kun se on purkanut kaiken väkivaltaisuutensa takaisin ihmisiin.

Painajaishiekka

Kestonopat: 3 Haarniska: kuin ketju. Hyökkäykset: 1 kouraisu kuin miekka. Joka kierros kaikki 30' säteellä ottavat pisteen vauriota henkisestä pahasta olosta, tahtopelastus negatoi.

Painajaishiekka, tai pikemminkin savi, on päivänvaloa ja huomiota välttelevä olento, josta on hankalaa sanoa onko se enemmänkin maastonmuoto kuin varsinainen olio. Sitä muodostuu alueilla, joiden historia on täynnä vääryyttä kärsineiden muistoja. Hiekka kasvaa ihmisten tai muiden älyllisten olentojen asutusten alaisuudessa, keräten ja jalostaen näiden psyykeestä tihkuvaa inhoa ja surua itseensä. Jos olet joskus syvällä sisimmässäsi tuntenut jonkin tapahtuman niin vääränä, että on kuin itse maa kallioita myöten vääntyisi ja paukkuisi halveksuntaansa sitä kohtaan, olet hyvinkin saattanut löytää Hiekkaa.

Synnyintapansa vuoksi hiekka on enemmänkin hidas prosessi kuin hirviö, jonka läsnäolo alkaa hiljalleen vuosien kuluessa muovata ympäristöstään yhä epämieluisampaa ja toivottomampaa. Hiekan ensisirujen muodostumisen ja lopullisen sinfonian välillä voi hyvinkin kulua vuosisatoja. Tänä aikana sen yllä sijaitseva asutuskeskus alkaa hiljalleen tuntua aina vain synkeämmältä, vihamielisemmältä ja sen asukkaat sisäänpäin kääntyneemmiltä. Ennen pitkää hiekka on levinnyt jopa satoja neliökilometrejä pitkin kallioita, savikerroksia, rakennusten perusteita ja joenrantoja, pimentäen kaikkialta elämän ilon minne yltääkin. On hankalaa sanoa, onko tämä tietoinen prosessi vai ei. Voi olla, että sinun kampanjasi hiekka on kykeneväistä ohjattuun ajatteluun tai voi olla että se on enemmänkin psioninen ympäristökatastrofi. Joka tapauksessa, tietyn rajan jälkeen hiekka kehittää itseään ruokkivan kierteen, jossa sen aiheuttama hiljainen synkistyminen vie alueen asukkaat epätoivoisten tekojen rajoille, sellaisten tekojen joiden seuraukset vain ruokkivat heidän allaan kytevää tuhoa. Murhat, välinpitämättömyys ja elämän halveksinta alkavat yksittäisinä tapauksina jotka lumipalloutuvat vuosien mittaan täysiksi itsemurhakulteiksi. Lopulta kärsineiden, taipuneiden ja murtuneiden mielten kakofonisesti kirkuvissa orgioissa yhteisö tuhoaa itsensä ja maa on jälleen hetken hiljaa, lopultakin rauhassa.

Painajaishiekan prosessin pystyy kuitenkin havaitsemaan. Se hiipii hiljaa asutuksen alaisen maan läpi, mustana ja limaisena kuin öljy. Sen lonkerot kuroutuvat hiljaa alempiin luoliin, kellareihin ja tyrmiin. Kun lopulliseen katastrofiin on enää enintään joitain vuosikymmeniä, myös maan pinnalla alkaa näkyä mustaa nokimaista lismaa talojen pinnoilla ja ilma sakenee niin että värit tuntuvat kaikkoavan arjen masentavasta harmaudesta. Tässä vaiheessa on myös hyvin todennäköistä, että kaupungissa operoi kultteja muistuttavia yhteisöjä jotka eivät itse tunnista olevansa valumassa hirveyksiin ja yksittäisiä kauheuksia alkaa tapahtua.

Kuitenkin rakennuksiin ja alimpiin syövereihin tunkeutuminen tapahtuu ennen tätä. Mikäli hiekka tulee näissä tiloissa kontaktiin älyllisten olentojen kanssa, se alkaa muodostamaan näitä imitoivia hahmoja, jotka ovat kuin itseään vihaavan taiteilijan vääristyneitä luomuksia. Viallisina ja itseinhoisina osasina hiekkaa ne pyrkivät estämään kaikenlaisen tarkkailun, väkivalloin jos on tarvis. Niistä huokuu ihmismielen synkkyyttä niin, että jokainen lähellä oleva joutuu jatkuvasti kamppailemaan murheen alhoon taipumista vastaan. Näitä "kasvaimia" harvoin esiintyy yli kuutta samassa paikassa, ellei joku ole onnistunut löytämään tietään historiallisen vääryyden faktuaaliseen tapahtumapaikkaan, jonne niitä saattaa muodostua kymmeniäkin.

Hiekan saastuttama alue on hankalaa pelastaa täyttä evakuointia ja karanteenia lukuunottamatta, mutta ovelampi joukko löytää kyllä keinot siihenkin. Hiekalla on yksi kiintoisa ominaisuus, jolla sen ainakin todistettavasti pystyy pysäyttämään: koska se muodostuu katkeruudesta ja vääryyksistä, näiden korjaaminen vaikuttaa vastaavasti toisinpäin. Mikäli joku onnistuu selvittämään sen muodostumisen alunperin sytyttäneen rikoksen ja sovittamaan sen niin, että suurin osa yllä olevasta yhteisöstä kokee oikeudenmukaista helpotusta sen johdosta, on mahdollista että se alkaa hiljalleen haipumaan pois vuosien mittaan. Onnea vaan sen kanssa, jos infestaatio on tarpeeksi pitkällä.

Hiekka muistaa. Hiekka ei unohda. Hiekalla on aikaa odottaa.

Tuhosyömäri

Hirviöluokitus: 700 Taistelulisät: 70N6 + 350 / 125 (1 vuoro / lopputaistelu)

Tuhosyömäri on rinnakkaisulottuvuudessa asuva hirvittävä peto, mikä saapuu tähän maailmaan ollessaan nälissään, 2N6 vuoden (tuplat lisää, heitä uudelleen [DARO]) välein satunnaiseen paikkaan. Joka Taistelukierros jokaisen, joka on lähietäisyydellä Tuhosyömäriin pitää tehdä tason 10 Pelastusheitto, tai joutuu sen kitaan ja... no, mitä kidassa tapahtuu pysyy kidassa.

Kun se saapuu tähän maailmaan, kammottava pyörivä portaali ilmestyy kaupungin tai muun asutuksen ylle, mistä olento tipahtaa sen päälle ja alkaa popsia taloja, katuja, kaivoja, kärryjä, asukkaita ja kaikkea, mitä kaupungeissa yleensä onkin. Kun se on ahminut koko kaupungin maan tasalle, se on kylläinen (sen kylläisyys ei ole riippuvainen sapuskan, vaan tuhon määrästä) se nukahtaa ja häviää takaisin unessaan omaan ulottuvuuteensa, missä se nukkuu kunnes se herää taas nälkään.

Miten tällainen peto sitten tuhotaan, kysyt? Helposti, se on varustelukysymys.

Maan ytimen Laavakääpiösepät ovat takoneet kolme asetta, millä tätä olentoa voi vahingoittaa.

Soturin Sädesäilä (2N6 + 50), mikä leikkaa ilmaa säteellä viholliseen asti jopa kilometrien päähän, kunhan vain näet sen. Iske siis ilmaa edessäsi katsoen kaukana siintävää vihollista ja katso, miten hän halkeaa kahtia!

Velhon Vaatimus. Sauva, mikä saa olennon pökerryksiin yhdeksi taistelukierrokseksi, jos Velho onnistuu tason 10 Pelastusheitossa, mutta Tuhosyömäri ei. Sen jälkeen Velho saa heittää ylimääräisen loitsun ilmaiseksi heti perään.

Veijarin viitta. Veijari voi liikkua Tuhosyömärin lähettyvillä, ympärillä ja päällä sen huomaamatta. Ehkä Veijari keksii jonkun ovelan juonen, miten vaikka sen sieraimista pääsee iskemään tikarit ja loitsun suoraan kammottavan hirviön aivoihin!

Kuten huomaatte, pedon voi kyllä voittaa, oikeilla varusteilla. Mutta oikeiden varusteiden löytäminen onkin ihan eri juttu. Komppaa siinä sitten luolastoa, minne ne on kätketty, kun kotikaupunkisi joutuu samanaikaisesti hirviön poskiin!

Lonkerorutto

Lonkeroruton uhri kasvattaa yhden lonkeron kuukaudessa. Jokainen kasvuvaiheessa oleva tai kasvanut lonkero vaatii ylimääräisen henkilön ruoan, jonka lonkero kuluttaa isännästään.

Kun hahmoa uhataan tai hänen kimppuunsa käydään, lonkerot taistelevat. Jokainen iskee kuin ryhmysauva. Ne toimivat itsenäisesti, hahmon tahdosta riippumatta, mutta samaan aikaan kuin hahmokin. Ne käyttävät hahmon taistelutaitoja. Lonkerot eivät taistele toisia lonkeroruton saastuttamia vastaan.

Kerran kuukaudessa, satunnaisena hetkenä, lonkerot yrittävät napata jonkin karkeasti hahmon kokoisen olennon kiinni (mutta eivät ikinä iske lonkeroruton vaivaamaan olentoon). Ne iskevät sen tajuttomaksi ja istuttavat siihen suun kautta uuden lonkeroruton siemenen. Tämän jälkeen ne kantavat uhria mukana tai jättävät sen hahmon turvalliseksi kokemaan paikkaan, tilanteen mukaan. Kuukauden kuluttua ensimmäinen uusi lonkero on täyskasvuinen ja toimintakykyinen.